Schwarzin haastattelu

Kristillisten seurakuntien tuntija

Anna Lehtinen, julkaistu RV-lehdessä 41/2011

– Seurakunnan luontaisen kehityksen ajattelun leviäminen on ollut häkellyttävää, vaikka olinkin saanut siitä lupauksen Jumalalta. Olen päässyt työssäni vaiheeseen, jossa jaan tarinoita ihmisten kanssa eri puolilla maailmaa. Se on hauskaa! Opin niin paljon enemmän kuin jos istuisin työhuoneessani Saksassa, sanoo Christian A. Schwarz.

Taustaltaan luterilainen Schwarz opiskeli aikoinaan teologiaa kotimaassaan Saksassa ja Yhdysvalloissa. Hän seurasi urallaan isäänsä Fritziä, joka toimi johtajana luterilaisessa kirkossa. Isää ja poikaa askarruttivat samat kysymykset: Miksi toiset kirkot kasvavat ja toiset kuihtuvat? Millaisia työkaluja kasvuun tarvitaan? Miksi kukaan ei ole tutkinut näitä asioita?

Fritz Schwarz kuoli äkillisesti vuonna 1985, mutta ajattelutapa nimeltään Seurakunnan luontainen kehitys (SLK) jäi eloon ja alkoi muovautua poika-Schwarzin käsissä. Nyt Saksassa toimii Natural Church Development Institute eli Seurakunnan luontaisen kehityksen instituutti, jolla on yli 70 kansallista kumppania ympäri maailmaa. SLK-ajattelua ja -työkaluja hyödynnetään maailmanlaajuisesti yli 60 000 seurakunnassa yli kirkkokuntarajojen, ja Schwarzin teoksia on myyty liki 2 miljoonaa yli 40 eri kielellä.

SLK:n vahvuuksia on, että se pohjautuu tuhansiin seurakunnissa tehtyihin tutkimuksiin ja on sovellettavissa kaikkialla maailmassa seurakunnan toimintakulttuurista ja hengellisyyden tyylistä riippumatta.

– Yllätyksellisimpiä löytöjä instituutin tekemissä tutkimuksissa on ollut juuri se, että kasvutekijät kaikissa menestyvissä seurakunnissa ovat niin samanlaisia, Schwarz mainitsee.

Schwarz on jäljittänyt kasvavien seurakuntien takaa kahdeksan laatutekijää: valtuuttava johtajuus, lahjoihin perustuva palvelutehtävä, intohimoinen hengellisyys, toimivat rakenteet, innoittava jumalanpalvelus, kokonaisvaltaiset pienryhmät, tarveperusteinen evankeliointi ja rakkaudelliset ihmissuhteet. Ne ovat yhteisiä kaikille terveille seurakunnille, mutta muuten kaikki seurakunnat ovat omanlaisiaan. SLK-ajattelu kannustaa seurakuntia kehittämään yksilöllisyyttään ja luovuuttaan.

Ulospäin suuntautuminen kannattaa

Seurakunnan luontainen kehitys -ajattelu on vahvasti sitoutunut tutkimukseen, ei akateemisen teoreettiseen vaan sellaiseen, joka tarjoaa työkaluja toimintaan. Schwarz kertoo, että kyllä hänen teoksiaan on moitittu myös abstraktiudesta.

– Se johtuu siitä, että teosten pitää olla käytettävissä niin erilaisissa ympäristöissä. Esimerkiksi ’intohimoinen hengellisyys’ tarkoittaa hyvin eri asioita eri kirkkokunnissa.

Kun Schwarzia pyytää arvioimaan seurakuntien hyvinvointia maailmanlaajuisesti tai kuvailemaan tämän päivän tyypillistä kristittyä, hän toteaa, ettei halua sanoa mitään tuntuman pohjalta – pitää olla tutkimuksellisia todisteita.

– Erot seurakuntien välillä ovat todella suuria, mutta hyvillä seurakunnilla on nuo kahdeksan yhdistävää laatutekijää. Hyvänä suuntauksena näen itse sen, että seurakunnat pitävät maailmaa toimintaympäristönään ja käyvät dialogia sen kanssa. On vaarallisempaa istua sisällä kavereiden kanssa pelkäämässä maailmaa kuin näyttää rohkeasti muille, miten voi elää eri tavalla.

– Seurakuntien ongelma on, miten pitää uskoontulleet yhteydessään. Evankelistat toimivat melko hyvin, mutta kirkot eivät. Se on myös minun syyni, sillä tehtäväni on auttaa kirkkoja, Schwarz toteaa.

Schwarz mainitsee vielä yhden mielestään kiintoisan tutkimustuloksen, jota ei itsekään meinannut aluksi uskoa: pienet seurakunnat ovat tehokkaampia kuin suuret.

– Ajattelin, että toimintamahdollisuuksien takia suuret seurakunnat olisivat hyviä, mutta toisaalta suurissa massoissa ihmiset passivoituvat helposti ja haluavat vain tulla viihdytetyiksi. Pienissä yhteisöissä kaikkien pitää tehdä kaikkea.

”Voimaannu voimaannuttaaksesi toisia”

Viime aikoina Christian A. Schwarzia on puhutellut voimaannuttamisen käsite. Se liittyy tiiviisti johtajuuden kriiseihin kirkoissa, mutta läheisten voimaannuttaminen on jokaisen kristityn tehtävä.

– Suurinta osaa kristityistä ei kukaan ole voimaannuttanut. Kukaan ei ole satsannut heihin henkilökohtaisesti, jolloin heidän on puolestaan vaikeaa vaikuttaa muihin. Kristittyjen tulisi muodostaa ketju, jossa toisten rohkaiseminen ja mentorointi toimisivat vaistonvaraisesti. Hyväksikäyttö on voimaannuttamisen vastakohta.

– Johtajuudessa taas tärkeintä on antaa kaikki, mitä on saanut, eteenpäin. Silloin Jeesus moninkertaistaa omat pienet eväämme.

Schwarz on huolestunut siitä, että usein seurakunnilta on hukassa fokus ja seuraava askel, ja toimintaa suunnitellaan tehottomasti intuition, trendien tai jonkun teoksen antaman mallin mukaan.

– Tärkeimpiä kysymyksiä ovat: Mikä meille on kaikkein tärkeintä juuri nyt? Onko meillä joitakin sellaisia heikkouksia, joita emme edes pysty näkemään? Mikä on siis seuraava askeleemme?

Schwarzin oma seuraava askel on kaksi uutta kirjaa, jotka ilmestyvät englanniksi ensi vuoden toukokuussa. Niitä seuraa pitkä kiertue eri puolilla maailmaa.

– En tiedä, mihin sitten keskityn SLK:ssa, mutta voimaannuttamisen tutkiminen kiehtoo yhä. Sen tiedän, että valmennan enemmän henkilökohtaisesti ja aion matkustaa vain 20 prosenttia työajastani entisen 80 prosentin sijaan, kolmen lapsen isä napauttaa.